Onnellinen perhe vai erhe?

Uusi Vantaa

Lähisuhdeväkivalta on maassamme pitkään olemassa ollut ongelma, jota ei ole saatu pysäytettyä. Tuoreimpien tutkimusten mukaan jopa 20% parisuhteessa elävistä on kokenut jonkinlaista väkivaltaa. Väkivalta voi olla henkistä, fyysistä, ilmetä esimerkiksi laiminlyöntinä tai sairaalloisena mustasukkaisuutena.

Ulkopuolisten on helppo sanoa, että väkivaltaisesta suhteesta on lähdettävä heti kun ensimmäinen lyönti tulee. Käytännössä väkivallan kierteestä irti pääseminen ei ole aivan niin helppoa. Parisuhteessa pitää kiinni yleensä riippuvuus, halu säilyttää perhe ja pelko lasten menettämisestä. Syyllisyys, itseluottamuksen puute ja toivo kumppanin muuttumisesta ruokkivat kierrettä.

Väkivalta ei ole yksityisasia, vaan se on otettava vakavasti myös meidän, jotka yhteisiä asioita hoidamme. Vastuu väkivallasta on aina tekijällä, mutta keinoja puuttua on monia, myös yhteiskunnan taholta.

Myös Vantaalla tulisi kehittää varhaista puuttumista perheväkivaltaan. Erityisesti tulisi suojella lapsia, joita väkivaltaisessa kodissa eläminen järkyttää eniten. Koulutusta esimerkiksi neuvoloissa ja oppilaitoksissa on lisättävä, jotta väkivallan oireet osattaisiin tunnistaa ja asiat osattaisiin ottaa puheeksi.

Apu olisi tuotava mahdollisimman lähelle ja helposti saavutettavaksi, koska vaikeassa tilanteessa ihmiset ovat yleensä liian voimattomia toimiakseen itse. Lapset eivät myöskään ole kykeneviä hakemaan apua ulkopuolelta. Läheisilläkin saattaa olla vaikeuksia ymmärtää asioiden oikea laita.

Tärkeintä on aina pysäyttää väkivalta, niin nopeasti kuin mahdollista. Vantaalla toimii vain yksi turvatalo, josta äärimmäisessä hädässä on mahdollista saada kriisiapua ja välitöntä suojaa. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan turvakotien lukumäärää pitäisi lisätä reilusti koko Suomessa. Kodinomaisen turvallisen paikan löytyminen on ehdottoman tärkeää, jotta perhe ei rikkoontuisi enempää.

Myös muita tukimuotoja on kehitettävä suuntaan, jossa tukea on riittävästi saatavilla kaikille sitä tarvitseville. Tämä edellyttää viranomaistoimijoilta saumatonta yhteistyötä kaikkien osapuolien kanssa. Kuntien tulisi varata enemmän resursseja tunnistamaan ja auttamaan niin perheväkivallan uhreja kuin väkivallan tekijöitäkin.

Kunnan rooli on tukea riittävästi myös kolmannen sektorin työtä, joista monet antavat tärkeän panoksen taistelussa lähisuhdeväkivaltaa vastaan. Esimerkiksi vertaisryhmäapu on erittäin hyvä keino saada henkilökohtaista tukea. Lapsen oikeus väkivallattomaan elämään LOVE ry:n kaltaiset tahot myös kampanjoivat ja jakavat tärkeää tietoa.

Jatkakaamme siis avointa puhumista ja tiedottamista arasta aiheesta. Pelko ja häpeä ei poistu vaikenemalla.

Petri Koivuniemi

 

Petri Koivuniemi 320l 04